Hampaan paikkaaminen tai pinnoittaminen voi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun siinä on pinnallinen lohkeama, joka ei ulotu pulpaan asti. Lisäksi näin voidaan hoitaa erilaiset kiilteen kehityshäiriöt ja kiillevauriot.

Eläinlääkäri tekee arvion kustakin vauriosta yksityiskohtaisen tarkastuksen sekä röntgenkuvauksen perusteella. Mikäli hampaassa on jo tulehduksen merkkejä röntgenkuvassa, ei paikkaus ole vaihtoehto, vaan silloin hoitona on joko hampaan poisto tai juurihoito.

 

Tekniikan valintaan vaikuttaa myös se, missä kohdassa hammasmurtuma koiran tai kissan suussa on. Paikkaus ei myöskään välttämättä kestä kovaa pureskelua, vaan on aina mahdollista, että se irtoaa, jos koira puraisee kovaa luuta tai lelua.

Kuvassa koiran ylä-P4-hampaan paikkaus.

Potilaana oli koira, jolla oli useita lohkeamia hampaissa. Kuvassa on oikea yläraateluhammas eli P4 ennen paikkausta (yllä) ja se jälkeen (alla).

Tosiaan, kun koiralla on paikattu hammas, se ei saisi pureskella kovia asioita kuten kovia luita tai keppejä, koska silloin paikka voi huonolla tuurilla irrota. Sama ei suoraan päde pinnoitukseen, joka soveltuu hoidoksi hyvin pinnallisiin lohkeamiin. Paikattu hammas myöskin tarkistetaan vuosittain röntgenkuvauksella vuosittaisen hammashoidon yhteydessä, jotta havaitaan mahdollinen tulehdus juurten alueella.

Paikkaa tai pinnoitetta ei saa puhdistaa ultraäänilaitteella, joten omistajan on syytä informoida eläinlääkäriä tällä tavalla hoidetuista hampaista ennen toimenpidettä.

Kun hampaassa on lohkeama, murtuma tai muu vaurio, sille tulee aina tehdä jotain. ”Wait and see” – lähestymistapaa emme suosittele.