Sienien aiheuttamat ihotulehdukset

Sienet aiheuttavat tulehdusta ja hajottavat keratiinia karvojen, kynsien tai ihon sarveiskerroksessa. Yleisiin koirilla ja kissoilla esiintyvä sieni on Microsporum canis. Myös Microsporum gypseum ja Trichophyton mentagrophytes ovat yleisiä. Nämä lajit voivat tarttua myös ihmisiin.

Tartunnan voi saada kontaktista tartunnan saaneeseen eläimeen tai ihmiseen, välineiden tai ympäristön kautta. Itiöt säilyvät hyvin ympäristössä. Esimerkiksi karvoissa sieni-itiöt voivat säilyä yli vuoden.

Esiintyminen

Sienitartuntoja esiintyy erityisesti nuorilla tai muuten immuunipuolustukseltaan heikoilla eläimillä. Yorkshirenterriereillä ja persialaiskissoilla on lisääntynyt riski sairastua. Altistavia tekijöitä ovat metsästys- tai työkäyttö, vapaana liikkuminen, lämmin ja kostea ilmasto, muiden eläinten kanssa asuminen, ihovauriot, hoitamaton turkki ja immuunipuolustusta laskeva sairaus tai lääkitys.

Oireet

Oireet johtuvat ihon sarveiskerroksen tuhoutumisesta. Ne alkavat yleensä päästä ja korvista, etenevät jalkoihin ja sieltä yleistyneesti vartaloon. Klassinen sienen aiheuttama muutos on ympyrämäinen, karvaton, hilseilevä ja punoittava muutos, joka leviää reunoiltaan. Aina muutokset eivät kuitenkaan ole ympyrän muotoisia, vaan muutenkin voi esiintyä vaihtelevasti karvattomuutta, rupia, näppylöitä, hilsettä ja punoitusta. Muutokset ovat yleensä epäsymmetrisiä eivätkä aiheuta kutinaa. Lisäksi potilailla voi olla kynsimuutoksia. Kaikille ei tule oireita, vaan osa eläimistä toimii oireettomina kantajina.

Diagnostiikka

Ihon sienitulehduksen diagnosoimiseksi ei ole yhtä täydellistä menetelmää. Sienitartuntaa epäiltäessä eläinlääkäri yleensä tutkii ihon ja turkin tarkasti paljain silmin ja mahdollisesti myös Woodin lampulla ja sen jälkeen lähettää näytteet PCR-tutkimukseen tai sieniviljelyyn.

Woodin lamppu

Suurin osa M.canis-kannoista aikaansaa Woodin lampun ultraviolettivalossa omenanvihreän värin. Tutkimus pitää tehdä pimeässä huoneessa. Positiivinen tulos viittaa sienitartuntaan, mutta ei varmista diagnoosia. Esimerkiksi ruvet ja paikallislääkitykset voivat aiheuttaa virhepositiivisia tuloksia. Negatiivinen tulos ei poissulje sienitartuntaa.

Karvatuppi- ja teippinäyte

Karvatuppi- ja teippinäytteissä voidaan joskus nähdä itiöitä ja rihmastoja. Näytteiden katsominen vaatii erityiskokemusta.

PCR

PCR-tutkimuksella mitataan sieni-DNA:n määrä näytteestä. Karvoja ja hilsettä nypitään muoviputkeen. Tulokset saadaan parissa päivässä. Positiivinen tulos ei välttämättä kerro aktiivisesta tulehduksesta, vaan voi johtua myös esimerkiksi aikaisemmasta, hoidetusta infektiosta. Siksi PCR-tutkimusta ei voi käyttää hoidon seurannassa.

Sieniviljely

Sieniviljelyä varten näyte otetaan hammasharjalla harjaamalla tai nyppimällä karvoja ja hilsettä. Tuloksen saamisessa kestää noin 2-4 viikkoa.

Koepala

Ihon koepalan ottaminen ei ole ensisijainen vaihtoehto diagnostiikassa, mutta sitä voidaan käyttää esimerkiksi epätyypillisissä iho-oireissa. Näytteet lähetetään patologille.

Hoito

Dermatofytoosi paranee usein itsestään 1-3 kuukaudessa aikuisilla potilailla, joilla on normaali immuunipuolustus. Tautia hoidettaessa pelkästään oireilevan potilaan hoito ei riitä, vaan myös kontaktieläimet on hoidettava, ympäristö putsattava ja oireilevien omistajien on mentävä lääkäriin. Potilasta hoidettaessa sekä omistajan että eläinlääkärin kannattaa suojautua.

Potilas

Lääkitykset suun kautta kannattaa yhdistää paikallishoitoon. Pitkäkarvaisilta potilailta ajellaan karvat kuitenkin tarkasti varoen rikkomasta ihoa. Jos koko turkin ajelu on vaikeaa esimerkiksi kissanpennuilla, ajellaan vain ihomuutosalueet. Karvat kannattaa ajaa ulkona, ja ne hävitetään polttamalla.

Iho pestään kahdesti viikossa yleensä mikonatsoli-klooriheksidiinishampoolla. Myös rikkikalkki- ja enilkonatsolipesut käyvät (enilkonatsoli vain koirille). Paikallisesti voi käyttää lisäksi esimerkiksi klotrimatsolia tai mikonatsolia sisältäviä geelejä tai voiteita, mutta ne eivät riitä ainoaksi hoidoksi.

Lähes aina tarvitaan myös lääkitystä suun kautta. Suomessa on yleensä käytössä itrakonatsoli. Se on turvallisin ja tehokkain hoito, ja sitä käytetään ensin kerran päivässä suun kautta kuukauden ajan, ja sitten pulssihoitona niin, että viikko hoitoa ja viikko ilman hoitoa vuorottelevat. Vaihtoehtona on aloittaa suoraan pulssihoidosta erityisesti, jos potilaalle tulee nopeasti haittavaikutuksia. Lääke voi aiheuttaa huonontunutta ruokahalua ja oksentelua ja nostaa maksa-arvoja, mutta haittavaikutukset ovat kuitenkin vähäisempiä kuin muissa sienilääkkeissä.

Myös muita suun kautta käytettäviä sienilääkkeitä on olemassa, esimerkiksi ketokonatsoli (vain koirille), terbinafiini ja griseovulfiini.

Kontaktieläimet

Oireilevat kontaktieläimet hoidetaan kuten yläpuolella on kerrottu. Oireettomille saman perheen eläimille riittävät shampoopesut.

Ympäristö

Ympäristön puhdistaminen on tärkeää. Uusi tartunta saadaan kuitenkin ympäristöä todennäköisemmin muilta eläimiltä, ja pelkästään ympäristöstä tulleet uudet tartunnat ovat melko harvinaisia.

Jos mahdollista, oireileva eläin kannattaa eristää yhteen huoneeseen, joka on helppo putsata ja desinfioida. Eristys kannattaa kuitenkin pitää mahdollisimman lyhytaikaisena erityisesti pennuilla. Makuualustat, harjat, lelut, matot, verhot ja muut tekstiilit hävitetään tai pestään 2 viikon välein. Pesulämpötilalla ei ole väliä, mutta on hyvä käyttää mahdollisimman pitkää pesuohjelmaa.

Kaikki pinnat (seinät, matot, lattiat, lamput ym.) imuroidaan, pestään ja desinfioidaan. Pölypussit poltetaan. Pinnat imuroidaan ja käydään läpi tavallisella pesuaineella päivittäin, mutta tarkempi pesu ja desinfektio tehdään kahdesti viikossa. Desinfiointiin käy esimerkiksi natriumhypokloriittiliuos, enilkonatsoli-spray tai Virkon-S.

Ilmastointiventtiilit puhdistetaan ja suodattimet vaihdetaan kerran viikossa. Myös auto puhdistetaan, jos eläin on ollut siellä.

Hoidon jatkaminen ja kontrollit

Paranemista kontrolloidaan oireiden helpottamisen, Woodin lampun ja sieniviljelyjen avulla. Paranemisen määritelmä vaihtelee eri lähteissä. Yleensä lääkehoitoa ja ympäristön putsaamista jatketaan, kunnes potilas on oireeton ja on saatu 2 negatiivista sieniviljelytulosta kahden viikon välein.

Ensimmäinen kontrolli on kuukauden päästä. Silloin iho tutkitaan paljain silmin, käytetään Woodin lamppua, otetaan sieniviljely ja tutkitaan maksa-arvot. Maksa-arvojen kontrolloimista jatketaan kuukauden välein, sieniviljelyitä 2 viikon välein.

Lue myös