Atooppinen dermatiitti, yleistä

Atooppinen dermatiitti on tulehduksellinen ja kutiseva ihosairaus, jossa todetaan IgE-vasta-aineita useimmiten ympäristön allergeeneja vastaan. Yleisiä ympäristöallergeeneja ovat siitepölyt, homeet ja sisätilojen pöly- tai varastopunkit. Lisäksi atopian voivat laukaista myös esimerkiksi kirput, hiivat, bakteerit ja ruoka-aineet. Aina vasta-aineita ei pystytä toteamaan varsinkaan kissoilla, ja silloin sairautta kutsutaan atopian kaltaiseksi dermatiitiksi.

Taipumus atopiaan on perinnöllistä, ja sitä esiintyy erityisesti labradorinnoutajilla, valkoisilla länsiylämaanterriereillä, saksanpaimenkoirilla, staffordshirenbullterriereillä ja abyssiinialaisilla.

Oireet

Yleensä oireet alkavat jo nuorena ja ne esiintyvät ainakin aluksi johonkin tiettyyn vuodenaikaan. Tyypillisesti iho kutisee, punoittaa ja siinä voi olla pieniä näppylöitä. Atopia altistaa toistuville iho- ja korvatulehduksille ja raapimiselle, jolloin iholle voi tulla myöhemmin muitakin muutoksia, kuten karvanlähtöä, rupia ja tummumista. Koirilla on muutoksia yleensä korvissa, silmien ympärillä, suupielissä, tassuissa, kainaloissa, nivusissa ja peräaukon ympärillä. Kissoilla on tyypillisesti ihomuutoksia päässä ja niskassa ja symmetristä karvanlähtöä vartalossa.

Diagnoosi

Diagnoosi perustuu tyypillisiin esitietoihin, kliinisiin oireisiin ja muiden kutisevien sairauksien (ulkoloisten, infektioiden ja ruoka-aineallergian) poissulkuun. Yleensä iholta otetaan näytteitä loisten ja infektioiden varalta ja lemmikille tehdään eliminaatiodieetti ruoka-aineallergian poissulkemiseksi ennen kuin päästään diagnoosiin.

Iholta tai verestä tehtävistä allergiatesteistä ei saada diagnoosia, sillä terveetkin lemmikit saavat niistä positiivisia tuloksia. Allergiatestejä käytetään vasta atopian diagnosoimisen jälkeen, jotta voidaan välttää allergeeneja tai suunnitella siedätyshoitoa.

Hoito

Atopia olen yleensä elinikäinen sairaus ja vaatii jatkuvaa kotihoitoa. Hoito koostuu sekä akuuttien leimahdusten että kroonisen ihosairauden hoidosta.

Toistuvia ihotulehduksia hoidetaan ja ehkäistään esimerkiksi antiseptisillä shampoilla, rasvahapoilla ja paikallisella tai suun kautta annettavalla kortisonilla.

Ainoa mahdollisesti parantava hoito atopiaan on siedätyshoito, jossa elimistöä totutetaan allergeeneihin vähitellen. Hoito voidaan toteuttaa pistoksilla tai kielen alle kotona laitettavalla valmisteella. Noin 50-70 % potilaista vastaa siedätyshoitoon jollakin tasolla, mutta vain 20 % ei tarvitse sen jälkeen muuta hoitoa.

Yleisesti atopiaan liittyvän kroonisen kutinan ja tulehdusreaktion hoidossa käytettyjä lääkkeitä ovat oklasitinibi, lokivetmabi, siklosporiini ja kortisonit. Kissoilla ei voida käyttää lokivetmabia eikä oklasitinibin teho ole yhtä hyvä kuin koirilla. Lääkitys valitaan potilaskohtaisesti, ja lääkkeiden tehoaminen on yksilöllistä. Oklasitinibiin ja lokivetmabiin liittyy vähemmän haittavaikutuksia kuin muihin, joten ensisijaisesti pyritään käyttämään niitä, jos mahdollista.

Katso myös artikkelit: