Ihotulehdukset koirilla ja kissoilla

Koirien ja kissojen ihotulehduksien taustalla on lähes aina muu sairaus, joka voi olla esimerkiksi allerginen ihosairaus, ulkoloistartunta, kilpirauhasen vajaatoiminta tai immuunipuutostila. Taustasairaus altistaa ihon bakteeri- ja hiivatulehduksille. Ihotulehdus aiheuttaa lähes aina kutinaa ja epämukavaa oloa, joten se vaatii hoitoa. Muun ihotulehduksen yhteydessä lemmikillä on usein myös korvatulehdus.

Myös kosteus altistaa ihotulehduksille, joten esimerkiksi kesällä paljon uivat koirat ovat riskiryhmässä.

Tutkiminen

Eläinlääkäri kyselee ensin tarkat esitiedot ja tekee kliinisen yleistutkimuksen taustasyiden kartoittamiseksi. Ihotulehduksen diagnoosi tehdään ihon silmämääräisen tutkimuksen ja iholta otettavien solunäytteiden (esimerkiksi teippinäytteiden) avulla. Lisäksi erityisesti toistuvissa ja kroonisissa ongelmissa on tärkeää selvittää taustasyy esimerkiksi loisnäytteiden tai eliminaatiodieetin avulla. Ihon bakteeriviljely otetaan esimerkiksi toistuvissa tai syvissä infektioissa tai jos epäillään antibioottiresistenssiä.

Bakteeritulehdukset eli pyodermat

Yleisin ihotulehduksen aiheuttajabakteeri on Staphylococcus pseudintermedius. Bakteeritulehdukset aiheuttavat iholle haavaumia, märkäeritteen muodostumista, punoitusta, rupia, turvotusta, hilseilyä, näppylöitä ja karvanlähtöä. Ihon bakteeritulehdukset luokitellaan sen mukaan, miten syvälle ne ulottuvat iholla.

Pintapyoderma ulottuu ainoastaan sarveiskerrokseen. Esimerkkejä ovat ihopoimujen (esimerkiksi lyttykuonoisten koirien kuono- ja häntäpoimujen) tulehdukset ja erityisesti kesäisin uimisen jälkeen esiintyvä akuutti, kostea ihotulehdus eli hot spot.

Pinnallinen pyoderma ulottuu orvaskeden alueelle. Esimerkkejä ovat pinnallinen follikuliitti eli karvatupentulehdus ja nuorten koirien vatsan alueella esiintyvä märkärupi.

Syvä pyoderma ulottuu verinahkan alueelle. Esimerkkinä on furunkuloosi eli karvatupentulehdus, jossa karvafollikkeli on revennyt ja aiheuttanut vierasainereaktion ihon sisälle.

Bakteeritulehduksia hoidetaan nykyään enää harvoin antibiooteilla. Ensisijainen hoito on aina karvojen ajo tulehdusalueelta, nuolemisen estäminen kaulurilla, paikalliset antiseptiset puhdistusaineet tai shampoot (sisältävät esimerkiksi klorheksidiiniä) ja antibakteeriset voiteet (esimerkiksi hunaja- tai pihkavoiteet). Lisäksi usein käytetään paikallisesti tai suun kautta kortisonia hillitsemään tulehdusreaktiota. Joskus etenkin syvissä ihotulehduksissa voidaan tarvita tapauskohtaisesti myös antibioottia, mutta nykyään kuurien pituudet ovat aikaisempaa lyhyempiä. Tulehduksen toistumisen ja kroonistumisen ehkäisemiseksi on myös hyvin tärkeää hoitaa taustasairaus samanaikaisesti tulehduksen kanssa.

Hiivatulehdukset

Hiivatulehduksia esiintyy kaiken rotuisilla kissoilla ja koirilla taustasairaudesta johtuen, mutta basseteilla, valkoisilla länsiylämaanterriereillä, devon rexeillä ja sfinxeillä on niihin erityinen alttius. Aluksi iho punoittaa, hilseilee ja rasvoittuu. Kroonisessa tulehduksessa iho paksuuntuu, tummuu ja siitä lähtee karvaa. Lisäksi voi tulla kynsimuutoksia.

Hiivatulehduksia hoidetaan yleensä paikallisesti shampoilla, jotka sisältävät antimikrobista klorheksidiiniä yksinään tai hiivalääkkeeseen yhdistettynä. Tarvittaessa voidaan käyttää myös hiivalääkkeitä sisältäviä voiteita tai tippoja. Hiivalääkitystä suun kautta tarvitaan harvoin. Kutinan ja tulehdusreaktion hoitoon käytetään usein kortisonia. Myös hiivatulehduksissa taustasyyn hoito on hyvin tärkeää.