Kauniita unia vai painajaisia? Faktoja eläinten nukuttamisesta

Eläimen nukuttaminen toimenpiteeseen, kuten leikkaukseen tai hammashoitoon, askarruttaa omistajia todella usein. Jopa siihen pisteeseen asti, että hampaat pääsevät jo kovin huonoon kuntoon, ennen kuin hoitoon uskaltaudutaan. Tämä ei tietenkään ole eläimen hyvinvoinnin kannalta mitenkään optimaalinen tilanne, joten jos lukemalla tämän artikkelin edes yksi lemmikin omistaja päättää viedä lemmikkinsä hammashoitoon viimeinkin, olemme saavuttaneet jotain hyvää!

Nukutukseen liittyvät huolet ja pelot ovat yleisiä

Todellisuudessa nukutukseen liittyvä riski on hyvin pieni. Yhdysvalloissa tehdyssä laajassa tutkimuksessa kuolemanriskin todettiin olevan koiralla 0,17 % ja kissalla 0,24 %, kun mukaan laskettiin sekä terveet että sairaat potilaat. Tästä kuuluu kiitos nykyaikaiselle lääketieteelle ja koulutuksen tasolle. Nukutuksen aikana potilaan ruumiintoimintoja pystytään seuraamaan hyvin tarkasti, ja mahdollisiin muutoksiin normaaliarvoista voidaan reagoida nopeasti.

Erilaisten rauhoitus- ja nukutustapojen erot aiheuttavat hämmennystä ja sekaannusta. Ei ole todellakaan kaikille itsestään selvää, mikä on esimerkiksi lihaksensisäisen rauhoituksen ja inhalaatioanestesian erot. Käydäänpä nämä siis läpi.

Termit tutuiksi

Lihaksensisäinen rauhoitus eli ns. im-anestesia

Lihaksensisäistä rauhoitusta käytetään eläinlääketieteessä paljon. Se sopii pieniin toimenpiteisiin, kuten korvien tähystämiseen, verinäytteenottoon aralta/aggressiiviselta eläimeltä, kissan kastraatioon tai luustoröntgenkuvien ottamiseen. Eläin voi rauhoitettuna edelleen reagoida ääniin ja ärsykkeisiin. Rauhoitukselle on aina oltava jokin peruste, koska pieneenkin rauhoitukseen liittyy aina riski. Yleisesti ottaen potilaat toipuvat nopeasti rauhoituksesta.

• Pienet, nopeat toimenpiteet
• Nopea toipuminen herätteen avulla
• Arkojen/aggressiivisten eläinten kohdalla helpottaa eläimen kokemaa stressiä pienissäkin toimenpiteissä
• Voi olla välttämätöntä myös työturvallisuuden vuoksi toisinaan
• Röntgenkuvauksen aikana monesti tarpeen, jotta lemmikki saadaan oikeaan asentoon (esim. luustokuvaus) ja jotta henkilökunnan säteilyaltistusta voidaan pienentää
• Rauhoituksen pitkittyessä eläimen lämpö laskee ja se tarvitsee lisälämpöä sekä lisähappea

Suonensisäinen nukutus eli ns. iv-anestesia

Suonensisäinen nukutus on jo käytännössä yleisanestesia, ja siinä voidaan tehdä hyvin paljon erilaisia toimenpiteitä. Suonikanyyli asetetaan tyypillisesti lihaksensisäisen esirauhoitteen jälkeen, ja kanyylista eläimelle annetaan lyhytvaikutteista nukutusainetta, tavallisimmin propofolia. Eläin saadaan rennoksi ja nukkumaan syväänkin uneen. Monissa kuntavastaanotoissa tehdään edelleen kaikki kirurgiset toimenpiteet kuten koiran sterilisaatiot ja keisarinleikkaukset suonensisäisessä nukutuksessa.

• Hieman syvempää unta vaativat toimenpiteet, kuten haavanhoito tai nielun tähystys, jolloin lihasrelaksaation täytyy olla parempi kuin lihaksensisäisessä nukutuksessa
• Hieman pidempi toipuminen, kuitenkin yleensä verrattain nopea
• Nukutuksen aikana eläimen lämpö laskee ja se tarvitsee lisälämpöä sekä lisähappea

Inhalaationukutus eli ns. inhalaatioanestesia

Edistynein nukutusmenetelmä on inhalaationukutus. Tällöin suonensisäisesti nukutetulle potilaalle asetetaan henkitorveen intubaatioputki, ja nukutusta ylläpidetään hengitysteihin johdettavalla nukutuskaasulla, tyypillisesti isofluraanilla tai sevofluraanilla. Nukutuskaasun kantoaineena on happi. Nukutuksen syvyyttä voidaan säädellä melko nopeasti kaasun pitoisuutta muuttamalla. Hammashoito on aina turvallisinta tehdä inhalaationukutuksessa, koska tällöin suussa roiskuva vesi ja hammaskiven kappaleet eivät vahingossa pääse keuhkoihin ja hengitystiet pysyvät turvattuina.

• Isommat ja pidemmät leikkaukset
• Tasaisempi uni
• Hammashoidoissa turvallisin, sillä hengitystiet on turvattu
• Yhtä turvallinen kuin suonensisäinen nukutus, mikäli molemmissa nukutusta seurataan yhtä tarkasti monitoreilla, mutta yleensä inhalaatiota pidetään turvallisimpana
• Melko nopea toipuminen

Nukutuksen riskiin vaikuttavat useat tekijät

Eläimeen liittyviä riskitekijöitä on erityisen korkea ikä sekä perussairaudet. Myös äkillinen voimakas sairaus kuten yleisinfektio tai myrkytystila lisääväät luonnollisesti riskiä. Nämä asiat osaava eläinlääkäri ottaa huomioon nukutusta suunnitellessaan. Aiheesta on viime vuosina järjestetty Suomessa paljon koulutusta, ja meillä on erittäin osaavia ja pitkälle kouluttautuneita anestesiologeja, jotka antavat ajantasaisimmat opit eläinlääkärikunnalle. On syytä myös muistaa, että nukutusriski ulottuu jopa 2 vuorokautta nukutuksen jälkeen, joten kotiseuranta on tärkeää.

Nukutusriskiä voivat lisätä

• korkea ikä (yli 12v)
• lihavuus
• brakykefaalinen syndrooma
• voimakas akuutti sairaustila kuten yleisinfektio
• perussairaus kuten: krooninen munuaissairaus tai sydänsairaus

Nukutusriskiä voidaan pienentää monin tavoin. Erityisen tärkeää on suunnitella juuri kyseisen potilaan tarpeisiin sopivat lääkkeet sekä huolehtia nukutuksen valvonnasta eli monitoroinnista. Osaava ja koulutettu henkilökunta on siis merkittävin tekijä tässä asiassa.

Mahdollisiin eteen tuleviin komplikaatioihin ja haasteisiin voidaan nukutuksen aikana reagoida, kun potilas on kytkettynä monitoireihin. Tästä on esimerkkinä verenpaineen lasku, mikä on melko yleinen nukutusaineiden haittavaikutus. Tällöin voidaan antaa nopeasti nesteitä suoneen, tai tietyntyyppisiä lääkkeitä, jotka nostavat verenpainetta.

Anestesiariski ja anestesiaan liittyvä kuolleisuus

terveillä koirilla 0,05 %
terveillä kissoilla 0,11 %
sairailla koirilla 1,33 %
sairailla kissoilla 1,4 %

(lähde: Brodbelt et al 2008)