Hammastapaturmien hoito koiralla

Hammastapaturmat ovat yleisiä erityisesti aktiivisilla koirilla, ja niiden hoidossa on nykyään muitakin vaihtoehtoja kuin hampaan poistaminen.

Aktiiviset koirat altistuvat hammastapaturmille

Erityisesti harrastuskoirilla suu ja hampaat ovat kovalla käytöllä. Hampaita käytetään mm. noutoihin, leikkeihin ja suojeluskoirien puruharjoituksiin. Oikein suunnitellut lelut, patukat ja varusteet eivät lähtökohtaisesti aiheuta hampaisiin kulumia, mutta tapaturmia silti sattuu. Lisäksi luita tai kovia leluja innokkaasti kaulavat koirat ovat erityisen alttiita hammasmurtumille. Koiralla, joka pureskelee vuodesta toiseen esim. hiekkaista tennispalloa, kiviä tai keppejä, on todennäköisesti kuluneet hampaat.

Hampaisiin voi lisäksi kohdistua tylppiä traumoja, jolloin hampaan verenkierto häiriintyy aiheuttaen pulpan tulehduksen ja yleensä kuolioitumisen. Tämä voidaan monesti havaita hampaan värin muuttumisena ensin punertavaksi ja sitten violetin sävyiseksi.

Koska koirat monesti pyrkivät peittämään kipua, ei omistaja välttämättä ole havainnut hampaissa olevia ongelmia. Toisinaan harrastuskoirilla voi hammastapaturman tai -tulehduksen vuoksi ilmetä mm. puruhaluttomuutta tai irrottamisen ongelmia. Toisinaan ongelma havaitaan, kun koiran poski tai leuka äkisti turpoavat tulehduksen seurauksena. Tästä syystä hampaat tulee tarkistuttaa asiantuntevalla eläinlääkärillä vähintään vuosittain ja aina, mikäli epäillään ongelmia suussa tai havaitaa niihin viittaavia oireita. Huolellinen tarkastus vaatii aina anestesian, mutta suurin osa murtumista havaitaan jo hereillä tehtävässä tutkimuksessa.

 

Hampaiden tarkistus

Eläinlääkäri tutkii koiran hampaat ensin hereillä, mikäli se on mahdollista. Eläinlääkäri myös kyselee koiran syömis- ja pureskelutottumuksista. Sen jälkeen koira nukutetaan ja tehdään tarkempi hammastarkastus. Lohjenneet, murtuneet, kovin kuluneet tai väriä vaihtaneet hampaat myös röntgenkuvataan tilanteen ja hoitovaihtoehtojen kartoittamiseksi.

Myös päällisin puolin täysin normaalilta vaikuttavassa hampaassa voi olla jo pitkälle edennyt muutos juurten alueella, joten koko suun röntgenkuvaus on ainoa tapa selvittää kokonaisuus.

 

Hoitovaihtoehtoja on useita

Hammasmurtumat luokitellaan murtuman sijainnin ja tyypin perusteella. Myös hoito määräytyy luokituksen pohjalta.

Eläinlääkäri tekee arvion kustakin vauriosta yksityiskohtaisen tarkastuksen sekä röntgenkuvauksen perusteella. Mikäli hampaassa on jo tulehduksen merkkejä röntgenkuvassa, ei paikkaus ole vaihtoehto, vaan silloin hoitona on joko hampaan poisto tai juurihoito.

Jos hampaan kruunu on murtunut siten, että murtumalinja ei ulotu pulpaan asti, puhutaan komplisoitumattomasta kruunumurtumasta (UCF). Jos murtumalinja ulottuu pulpaan, puhutaan komplisoituneesta kruunumurtumasta (CCF).

Lisäksi hammas voi olla murtunut sekä kruunustaan että juurestaan tai vain juurestaan.

Komplisoitumaton kruunumurtuma voi olla oireeton pitkään. Kuitenkin kun hammasta suojaava kova kiillekerros on vaurioitunut, on suun bakteereiden ja pulpan välissä ainoastaan dentiini-kerros, joka on kova mutta kuitenkin huokoinen rakenne. Dentiinin tubuluskanavia pitkin suuontelon bakteerit pääsevät ajan kuluessa vaeltamaan kohti pulpaa, ja aiheuttavat lopulta pulpiitin ja tulehduksen. Tämä voi oireilla posken tai leuan turvotuksena sekä kipuna. Jos tällainen murtuma havaitaan hammastarkastuksessa, eikä röntgenkuvassa todeta vielä tulehdusta, voidaan tällainen murtuma hoitaa joko paikkaamalla tai pinnoittamalla. Paikattu hammas suositellaan kuvattavan vuositarkastuksen yhteydessä tulehduksen havaitsemiseksi.

Paikkaus tai pinnoitus voi tulla kysymykseen myös kiillevaurioissa tai karieksessa. Karies on koirilla hyvin harvinainen hammassairaus. Kiillevaurioita sen sijaan esiintyy toisinaan. Kiillevaurion hoidoksi voi riittää kiillotus ja fluoraaminen, tai ohut pinnoitus. Kiillevaurio voi olla synnynnäistä, tai seurausta varhaispentuiässä sairastetusta infektiotaudista tai hampaan alueen traumasta. Jos kiillevaurio on syvä, se on mahdollista paikata.

Ennen paikkaamista vaurioitunut alue hiotaan, ja karhennetaan siihen tarkoitetulla kemikaalilla. Mikäli vaurio on lähellä pulpaa, laitetaan paikan pohjalle MTA:ta estämään vihlomista. Paikka-aineena käytetään yleisesti komposiittimuovia. Hampaan alkuperäistä kosmeettista ulkonäköä ei koirilla pyritä palauttamaan, vaan tavoitteena on toiminnallinen hammas ja siinä hyvin kiinni pysyvä paikka.

Tekniikan valintaan vaikuttaa myös se, missä kohdassa hammasmurtuma tai kiillevaurio koiran suussa on. Paikkaus ei myöskään välttämättä kestä kovaa pureskelua, vaan on aina mahdollista, että se irtoaa, jos koira puraisee esim. kovaa luuta tai lelua.

Komplisoitunut kruunumurtuma edellyttää aina joko hampaan poiston tai juurihoidon. Alle 18 kk ikäisellä koiralla vaihtoehtona on myös pupa-amputaatio, joka kuitenkin tulisi suorittaa alle 48 h sisällä hampaan murtumisesta, jottei tulehdus ole ehtinyt liian pitkälle. Jos kyseessä on maitohammas, on hoitona aina sen poisto. Maitohampaan juuren alueelle leviävä tulehdus voi vaurioittaa pysyvän hampaan silmua, ja tämä voi näkyä myöhemmin pysyvän hampaan kiillevauriona, epämuodostumisena tai pahimmillaan puhkeamattomuutena.

Pulpa-amputaatiossa murtunut hammas säilyy elävänä ja jatkaa kehittymistään. Tämä toimenpide voidaan myös suorittaa, mikäli alakulmahampaat painavat purentavian vuoksi kitalakeen, ja niitä pitää sen vuoksi lyhentää. Nuorella koiralla pulpa on laaja ja hampaan kova kuori eli dentiini on suhteessa ohuempi. Tällainen hammas murtuu helpommin kuin kypsä hammas, jossa pulpakanava on kapea. Hammas on hoidettava mahdollisimman pian murtuman jälkeen, eli kyseessä on hätätapaus. Paras ennuste on, kun hammas päästään hoitamaan alle 48 h sisällä tapaturmasta. Toimenpiteen alussa otetaan röntgenkuvat hampaasta ja sen vastakkaisesta hampaasta. Tämän jälkeen poistetaan 6-8 mm pulpakudosta, ja ontelon pohjalle pulpan pinnalle asetetaan lääkeainetta, yleensä MTA:ta. Sen päälle tehdään rekonstruktio eli paikka. Lopuksi vielä otetaan röntgenkuva. Näin hoidettu hammas tulee tarkistaa röntgenkuvin 3-6 kk kuluttua ja sen jälkeen vuosittain 2-3 vuoden ajan, jotta varmistutaan hoidon onnistumisesta. Pulpa-amputaation onnistumisprosentti on n. 85%. Mikäli hammas myöhemmin tulehtuu, siihen tehdään juurihoito tai se poistetaan.

Hampaan poisto hoitaa ongelman kerralla pois, mutta toisaalta mikäli kyseessä on koiralle tärkeä hammas, kuten kulmahammas tai iso poskihammas (ylä-P4 tai ala-M1), voi olla mielekästä säilyttää hammas. Tällöin hampaaseen tehdään juurihoito. Jos murtuneessa hampaassa on lisäksi pitkälle edennyttä parodontiittia tai murtumalinja ulottuu syvälle ienrajan alle, ei sitä kannata juurihoitaa.

Juurihoidossa hampaan elävä ydin eli pulpa poistetaan ja tilalle laitetaan paikka-aine eli guttaperka. Monijuurisen hampaan kaikki juuret hoidetaan samalla tavoin. Lisäksi juurihoidettuun kulmahampaaseen voidaan asentaa erityisesti työkoiralle keraaminen tai metallinen kruunu eli ns. titaanikruunu. Juurihoidettua hammasta tulee  kontrolloida röntgenkuvin. Ensin 3 kk ja 12 kk kuluttua, ja jatkossa vuosittain, jotta varmistutaan hoidon onnistumisesta. Osaavan eläinlääkärin tekemänä juurihoidon ennuste on hyvä, tutkimusten mukaan vain alle 10% juurihoidetuista hampaista tulehtuu myöhemmin, ja vain pieni osa murtuu uudelleen.

Juurihoito on siis varteenotettava vaihtoehto, mikäli kyseessä on murtunut tai tylpästi vaurioitunut kulmahammas tai iso poskihammas, ja erityisesti mikäli kyseessä on harrastuskoira tai työkoira.

Tylppä hammastrauma voi olla seurausta kovasta törmäyksestä tai muusta iskusta. Tällaisen hampaan vauriota voi olla vaikea havaita ulospäin. Trauman aiheuttama verenkierron häiriö johtaa kuitenkin hyvin usein pulpan tulehdukseen ja kuolioitumiseen. Mikäli hampaaseen on päässyt kehittymään tulehdus, on hoitona joko hampaan poisto tai juurihoito.

Hampaiden kuluminen on tyypillisesti seurausta pitkään jatkuneesta pureskelusta. Koira voi pureskella leluja, tennispalloja, kiviä, keppejä tai kaltereita. Hitaasti kehittyvä kuluminen saa hampaan muodostamaan pois kuluneen kiilteen tilalle nk. tertiääridentiiniä. Se näyttää ruskealta ja on pinnaltaan kovaa, mutta kuitenkin lopulta huokoista verrattuna alkuperäiseen kiilteeseen. Kovin kulunut hammas on aina alttiimpi tulehdukselle kuin terve hammas. Kuluneet hampaat on suositeltavaa röntgenkuvata mahdollisen tulehduksen havaitsemiseksi. Mikäli merkkejä tulehduksesta ei ole, voidaan näitä hampaita seurata. Paikat tai metallikruunut eivät myöskään kestä kovaa pureskelua, joten jos kovin kulunut hammas halutaan hoitaa, on koiran pureskelutottumusten muututtava.

Hampaiden luksaatiot ja avulsiot vaativat myös aina pikaista hoitoa. Kyseessä on yleensä koiran kulmahammas. Luksaatiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa hammas on osittain irronnut kuopastaan, kun taas avulsoitunut hammas on kokonaan irronnut. Luksoitunut hammas voidaan toisinaan pelastaa, mutta avusloitunut hammas yleensä menetetään. Luksoitunut hammas täytyy ensin immobilisoida, eli saada liikkumattomaksi esimerkiksi silloittamalla tai kiskottamalla se kiinni toisiin hampaisiin. Tämän lisäksi hampaaseen tehdään juurihoito.

 

 

Kirjoittanut ELL Kaisa Juhajoki