Miten lievittää lemmikin äänipelkoa

Eläimen äänipelkoreaktio voi käynnistyä esimerkiksi ukkosesta, laukauksista tai ilotulitteista, mutta myös koviin ääniin yhdistyvistä muista aistimuksista, kuten ilotulitteiden hajusta, ukkosen aiheuttamista painevaihteluista tai salaman välähdyksistä. Suurin osa ilotulitteita pelkäävistä koirista pelkää myös muita kovia ääniä.

Esiintyminen

Noin 20-50 % koirista kärsii äänipelosta. Äänipelko voi alkaa minkä tahansa ikäisellä eläimellä, mutta yleisimmin se alkaa jo nuorena. Oireet ovat kuitenkin usein vakavampia vanhemmilla koirilla ja kissoilla.  Minkä tahansa rotuinen koira voi kokea äänipelkoa, mutta esimerkiksi paimenkoirat, vinttikoirat, noutajat ja terrierit ovat sille erityisen alttiita. Äänipelon on epäilty olevan osittain perinnöllistä, mutta tarkka genetiikka ei ole tiedossa. Muutenkin pelokkaat ja eroahdistuksesta kärsivät koirat kokevat myös äänipelkoa muita useammin.

Oireet

Yleisimpiä oireita ovat tärinä, läähätys, vinkuminen, haukkuminen, levottomuus, piiloutuminen, pakeneminen, nuoleminen, haukottelu, jähmettyminen, kuolaaminen, ovien raapiminen, omistajan lähelle hakeutuminen ja tarpeiden teko sisälle. Voimakkuus vaihtelee lievästä ahdistuksesta voimakkaaseen pelkoon.  Lievät oireet, kuten haukottelu tai nuoleminen, voivat helposti jäädä huomaamatta.

Hoito

Äänipelon tärkein pitkän tähtäimen hoitomuoto on koulutus ja totuttaminen ääniin. Koviin ääniin siedättämisen voi aloittaa esimerkiksi soittamalla ukkosen ääniä videolta ensin hiljaisella äänellä ja vähitellen koventamalla äänenvoimakkuutta.

Akuutissa pelkotilanteessa omistajan lohdutuskäyttäytyminen voi lisätä lemmikin äänipelkoa, mutta omistajan ei tulisi jättää lemmikkiä kuitenkaan yksin pelon kanssa. Omistaja saa yrittää lievittää pelkoa. Pelkotilanteessa koiran käytöksen estämisyritys voi johtaa tilanteen pahenemiseen. Lemmikkiä voi esimerkiksi yrittää saada keskittymään muihin asioihin esimerkiksi tottelevaisuusliikkeiden, temppujen tai lelujen avulla. Koiran kanssa kannattaa olla rajatussa, hämärässä tilassa, ikkunat ja verhot kiinni. Kovia ääniä voi hieman peittää esimerkiksi musiikilla tai television äänillä. Kissa kannattaa pitää kokonaan sisällä ja koira käyttää ulkona ainoastaan tarpeilla ja mieluiten jo ennen pelottavan tilanteen alkua.

Synteettisiä feromoneja sisältäviä kaulapantoja, suihkeita ja haihduttimia saa ostettua apteekeista ja eläinlääkäriasemilta ilman reseptiä.  Feromonit vähentävät stressiä ja ahdistusta.  Myös muita rauhoittavia kapseli- ja tablettimuotoisia vapaan kaupan tuotteita on saatavilla, ja ne sisältävät esimerkiksi maidon alfa-kasotsepiinia, psykotrooppista kavaa, B-vitamiineja sekä aminohappoja kuten teaniinia ja tryptofaania. Vapaan kaupan tuotteet eivät yleensä yksinään riitä äänipelon hoitoon, vaan ne on yhdistettävä koulutukseen ja tarvittaessa myös lääkehoitoon.

Päätös lääkityksestä tehdään aina eläinlääkärin tutkimuksen jälkeen. Lääkkeistä käytetään yleisimmin dexmedetomidiini-geeliä (kauppanimi Sileo) ja alpratsolaami-tabletteja. Dexmedetomidiini kuuluu alfa-2-agonisteihin ja sitä annostellaan matalalla annoksella geelinä suun limakalvoille posken ja ikenen väliin. Lääkitys aloitetaan pelottavan tilanteen alkaessa. Matala-annoksinen dexmedetomidiini vähentää pelkoa ja ahdistusta, mutta suuremmilla voi nukuttaa.  Alpratsolaami kuuluu bentsodiasepiineihin ja vähentää ahdistusta, rauhoittaa ja relaksoi lihaksia. Lääkitys aloitetaan 30-60 minuttia ennen pelottavan tilanteen alkua.