Virtsakivien hoito koirilla ja kissoilla

Yleistä virtsakivien hoidosta

Virtsakivet aiheuttavat koirille ja kissoille virtsaamisvaikeutta, kivuliasta ja tiheää virtsaamista ja veristä virtsaa, eikä potilas saa välttämättä virtsattua ollenkaan. Perinteisesti virtsakiviä on poistettu enimmäkseen kirurgian avulla.

Nykysuositusten mukaan oireilevien virtsakivipotilaiden hoidoksi tulisi valita mahdollisimman vähän kudoksia vaurioittava vaihtoehto. Siksi kirurgian sijaan tulisi valita kivien liuotus, urohydropropulsio tai tähystysavusteinen poisto, jos mahdollista. Kirurgia altistaa kivun ja leikkauskomplikaatioiden lisäksi myös virtsakivien uusiutumiselle virtsarakkoon tulevien tikkien takia. Hoitomenetelmää valitessa virtsakivet mitataan ultraäänitutkimuksen avulla, virtsaputken mahdolliset kivet tutkitaan röntgenin avulla ja tarkistetaan, onko virtsanäytteessä vihjeitä kivityypistä.

Oireettomilla potilailla virtsakiviä ei tarvitse poistaa, elleivät ne ole kokonsa takia vaarassa aiheuttaa virtsatietukoksen.

Virtsaputken tukos

Virtsaputken tukos on hätätapaus ja hoidettava heti. Tukoksen aikana potilas ei pysty kunnolla tai ollenkaan virtsaamaan. Ensiapuna virtsarakko tyhjennetään asettamalla virtsaputkeen katetri, joka ohittaa virtsakiven. Virtsaputken tukokseen voi liittyä myös henkeä uhkaavia muutoksia, kuten veren munuaisarvojen ja kaliumin nousua ja happamoitumista, jotka pyritään korjaamaan esimerkiksi suonensisäisen nesteytyksen ja lääkitysten avulla ennen muuta hoitoa.

Liuotusta ei voi sen hitauden takia tässä kohtaa yrittää. Virtsakivet voidaan tilanteen mukaan poistaa tähystysavusteisesti tai kirurgisesti. Jos mahdollista, virtsaputken kivet kannattaa katetrilla tai tähystimen avulla työntää virtsarakkoon poistoa varten virtsaputken avaamisen sijaan, sillä virtsaputken kirurgiaan liittyy paljon enemmän komplikaatioita, kuin virtsarakon kirurgiaan.

Liuotus

Ensisijaisesti liuotettavissa olevat kivet (muut kuin kalsiumoksalaatti tai silikaatti) tulisi yrittää liuottaa ruokavalion ja lääkkeiden avulla, ellei kyseessä ole virtsatietukos, lähes koko rakon täyttävä virtsakivi tai liuotusruokia ja -lääkkeitä jostain syystä mahdotonta käyttää. Liuotuksen onnistuminen tulisi kontrolloida ultraäänitutkimuksella ja / tai röntgenkuvilla ja virtsanäytteellä kuukauden välein. Jos liuotus ei ole onnistunut viimeistään 2 kuukaudessa, on harkittava kirurgiaa.

Urohydropropulsio

Urohydropropulsiolla tarkoitetaan pienten virtsakivien huuhtelemista pois rakosta virtsaputken kautta nukutuksessa. Poistettavien kivien mahdollinen koko vaihtelee virtsaputken koon mukaan. Hieman liian isojen kivien huuhteluyritys voi johtaa virtsaputken tukokseen.

Tähystys

Pienet virtsarakon tai -putken kivet voidaan poistaa tähystysavusteisesti kiven ympärille pujotettavan korin avulla. Yksittäinen isompi kivi voidaan myös hajottaa laserkivimurskaushoidolla ja osat poistaa tähystämällä, mikä onnistuu tällä hetkellä Suomessa Yliopistollisessa eläinsairaalassa. Jos virtsaputken kiviä ei saada kokonaan ulos eläimestä tähystyksellä, ne kannattaa työntää tähystimen avulla virtsarakkoon, jotta vältetään virtsaputken avaaminen. Pienillä uroskoirilla ja uroskissoilla tähystys ei yleensä onnistu, koska tähystimet ovat liian isoja.

Munuaisten ja virtsanjohdinten kivet

Vain oireita aiheuttavat munuaiskivet täytyy hoitaa. Liuotushoitoa kannattaa yrittää. Koirilla noin 30 % munuaisten ja virtsanjohtimien kivistä on struviittia, jolloin liuotus voi onnistua. Kissoilla taas 90 % kivistä on kalsiumoksalaattia, joten liuotus ei onnistu. Jos liuotus ei ole mahdollista, munuaiskivet tulisi ensisijaisesti yrittää poistaa tähystysavusteisella leikkauksella. Käytännössä munuaiskiviä poistetaan Suomessa harvoin leikkauksellisesti.

Virtsanjohtimen tukos vaatii välitöntä hoitoa., koska se johtaa nopeasti munuaisen toiminnan heikkenemiseen. Osittaisen tukoksen lääkehoitoa voidaan yrittää 24-72 tunnin ajan, mutta se onnistuu vain noin 10 % tapauksista. Siihen kuuluvat suonensisäinen nesteytys, nesteenpoistolääke mannitoli ja virtsanjohdinta rentouttavat alfa-antagonistit.

Jos tukos on täydellinen, lääkehoito ei auta tai potilaan tila on vakava (se ei pysty virtsaamaan, etenevä munuaisarvojen nousu tai munuaisaltaiden laajeneminen, kaliumarvon nousu), tulee tukoksen ohittamiseksi koirille ensisijaisesti asentaa stentti (putki virtsanjohtimeen) ja kissoille stentti tai SUB (subcutaneus ureteral bypass eli nahanalainen katetrijärjestelmä munuaisesta virtsarakkoon). Vasta näiden jälkeen tulisi harkita perinteistä virtsanjohtimen kirurgiaa. Nämä kaikki ovat pitkälle vietyä erikoisosaamista vaativia toimenpiteitä ja mahdollisia Suomessa Yliopistollisessa eläinsairaalassa.

Ennaltaehkäisy

Virtsakivet uusiutuvat helposti tyypistä riippumatta. Siksi niiden ennaltaehkäisy on hoidon jälkeen tärkeää. Ennaltaehkäisy on erilaista eri kivityypeissä, joten kivet kannattaa lähettää analysoitavaksi poiston jälkeen. Virtsakivipotilaan hoito ja kontrollointi jatkuu vielä pitkään kivien poiston jälkeen, osalla elinikäisesti. Kontrollissa oireettomalle eläimelle tehdään virtsateiden ultraäänitutkimus ja otetaan virtsanäyte.

Kaikkien kivityyppien ennaltaehkäisyssä virtsan laimentaminen on tärkeässä osassa, sillä kiviä muodostuu eniten väkevässä virtsassa. Sekä koirille että kissoille kannattaa syöttää märkäruokia, joiden kosteus on yli 75 % tai lisätä kuivaruokaan vettä.

Kalsiumoksalaatti

Kalsiumoksalaatti on suomalaisten koirien yleisin virtsakivi (54 % tutkituista kivistä) ja myös kissoilla se on ainakin Yhdysvalloissa yleisin. Kalsiumoksalaattia esiintyy happamassa virtsassa ja kivet erottuvat hyvin röntgenkuvissa. Kivien yleisin syy on virtsan korkea kalsiumpitoisuus, joka voi johtua veren korkeasta kalsiumpitoisuudesta (esimerkiksi lisäkilpirauhasten liikatoiminnassa tai kissoilla ilman taustasyytä), mutta jota voi esiintyä myös, vaikka veren kalsiumpitoisuus olisi normaali. Kalsiumarvot kannattaa mitata kaikilta potilailta, joilla todetaan kalsiumoksalaattikiviä.

Kiviä esiintyy erityisesti pienillä koirilla, kuten kääpiösnautserilla, kääpiövillakoiralla, lhasa apsolla, bichon frisella, shihtzulla ja terriereillä. Uroksilla, ylipainoisilla ja vanhoilla koirilla on suurempi riski kivien muodostumiseen.

Hoito

Kiviä ei voi liuottaa.

Ennaltaehkäisy

• Vähäproteiininen, virtsan happamoitumista estävä ruoka, kuten Royal Canin Urinary c/o tai Hill’s u/d.
• Mahdollisen veren korkean kalsiumpitoisuuden syyn selvitys ja hoito.
• Virtsan liiallisen happamoitumisen estäminen. Jos pelkkä ruoka ei pidä virtsaa tarpeeksi emäksisenä, käytetään lisäksi kaliumsitraattia.
• Toistuvissa virtsakivissä aloitetaan hydroklooritiatsidi, joka vähentää kalsiumin pääsyä virtsaan.

Struviitti

Struviitti eli magnesiumammoniumfosfaatti on suomalaisten koirien toiseksi yleisin virtsakivityyppi (29 % tutkituista). Struviittia esiintyy emäksisessä virtsassa, ja kivet näkyvät hyvin röntgenkuvissa. Yleisin syy kiville on bakteerin aiheuttama virtsatietulehdus.

Kiviä esiintyy erityisesti pienillä koirilla, kuten kääpiösnautserilla, kääpiövillakoiralla, cockerspanielilla ja bichon frisella. Nartuilla on lyhyempi virtsaputki kuin uroksilla, enemmän virtsatietulehduksia, ja siksi myös enemmän struviittikiviä.

Hoito

• Struviittikivet tulisi ensisijaisesti yrittää hoitaa liuottamalla. Liuotuksessa kestää yleensä 2-5 viikkoa.
• Valitaan virtsaa happamoittava, vähän fosforia ja magnesiumia sisältävä ruoka, kuten Royal Canin Urinary s/o tai Hill´s s/d.
• Virtsatietulehduksen hoito antibiootilla.

Ennaltaehkäisy

• Ruuaksi virtsaa happamoittava Royal Canin Urinary c/o tai Hill´s c/d.
• Mahdollisten virtsatietulehdusten hoito nopeasti.

Uraatti

Ammoniumuraattikiviä on noin 4 % suomalaisten koirien tutkituista virtsakivistä. Kiviä esiintyy happamassa virtsassa, ja ne näkyvät röntgenkuvissa huonosti. Uraattikivien syynä voi olla geneettinen puriiniaineenvaihdunnan häiriö (esimerkiksi dalmatiankoirat, weimarinseisojat, mustaterrierit, jackrusselinterrierit ja englanninbulldoggit) tai maksashuntti eli maksan synnynnäinen epänormaali verisuonitus (esimerkiksi kääpiösnautseri ja yorkshirenterrieri). Erityisesti kissoilla syy jää usein epäselväksi.

Hoito

• Uraattikivet tulisi ensisijaisesti yrittää liuottaa. Liuotus kestää yleensä noin kuukauden.
• Altistava maksasairaus tulee hoitaa, jotta liuotus voisi onnistua. Jos maksa on terve, liuotus onnistuu noin 40 % potilaista täysin ja 30 % osittain.
• Ruoka oltava virtsan emäksisyyttä lisäävä ja vähäpuriininen, kuten Royal Canin Urinary UC low purine tai Hill’s u/d.
• Uraatin tuotantoa vähentävä allopurinoli suun kautta.

Ennaltaehkäisy

-Jatketaan samalla ruokavaliolla kuin liuotuksessa. Tavoitteena pitää virtsa emäksisenä.

-Mahdollisen maksashuntin hoito.

-Jos pelkkä ruokavalio ei pidä kiviä pois, lisätään allopurinoli myös ennaltaehkäisyyn.

 

Kystiini

Noin 3 % suomalaisten koirien tutkituista virtsakivistä on kystiiniä. Kystiinikiviä esiintyy happamassa virtsassa, ja ne näkyvät huonosti röntgenkuvissa. Munuaisten epänormaali kystiinin takaisinimeytyminen virtsasta johtaa virtsakiviin. Newfoundlandinkoiralla, saksanpaimenkoiralla, kultaisella- ja labradorinnoutajalla ja vanhaeglanninlammaskoiralla tämä johtuu perinnöllisestä geenivirheestä.

Hoito

• Kystiinikivet pitäisi ensisijaisesti yrittää liuottaa.
• Ruoka virtsan emäksisyyttä lisäävä ja vähäproteiininen, kuten Royal Canin Urinary UC low purine tai Hill’s u/d.
• Lisäksi emäksisyyden lisäämiseksi kaliumsitraatti.
• Liuotushoitoon lisätään myös tioproniini tai D-penisillamiini suun kautta. Ne estävät kystiinin imeytymistä ruuansulatuskanavasta.
• Joissain tapauksissa kastraatio / sterilaatio on vähentänyt kivien muodostumista, joten se kannattaa tehdä uusiutumisen ennaltaehkäisemiseksi ja geneettisen sairauden periytymisen estämiseksi aina virtsakivileikkauksen yhteydessä.

Ennaltaehkäisy

• Jatko samalla ruualla kuin liuotuksessa.
• Virtsan pitäminen emäksisenä. Tarvittaessa kaliumsitraatin lisääminen ruokavalioon myös ennaltaehkäisyssä.
• Kastraatio / sterilaatio.
• Jos kivet tästä huolimatta uusituvat, lisätään tioproniini tai D-penisillamiini.