Kissan suun sairauksen erityispiirteitä

 

Suurin osa kissoista kärsii elämänsä aikana suun sairauksista. Näitä ovat mm. parodontiitti ja hammassyöpymät, suun kasvaimet, murtuneet hampaat ja krooninen gingivostomatiitti. Kissa ei tässäkään suhteessakaan ole pieni koira, vaan sillä on aivan omanlaisiaan suun sairauksia. Tyypillisesti hammassyöpymiä pidetään yleisimpänä kissojen suun sairauksista, mutta joidenkin tutkimusten mukaan parodontiitti on jopa yleisempi löydös.

Vanhenevista kissoista lähes 100 % kärsii jonkin asteisesta suun sairaudesta. Tietoisuuden lisääminen näistä ongelmista on tärkeää, sillä perinteisesti kissaa on pidetty terveenä, ellei se valita, ja sitä ei ole välttämättä käytetty eläinlääkärissä penturokotusten jälkeen. Kissan suu tulisi ehdottomasti tarkistaa eläinlääkärissä vähintään vuosittain, ja ideaalitilanteessa kissa totutettaisiin hampaiden harjaamiseen jo pentuna. Omistajan on syytä tarkkailla jo nuoren kissan hampaita ja ikeniä, sillä osalle kissoista kehittyy ientulehdus jo pentuiässä. Hoitamattomana tällainen viattomana alkanut ientulehdus johtaa kuitenkin parodontiittiin ja lopulta pahimmillaan hampaiden menettämiseen. Näin ollen myös eläinlääkärin on syytä kiinnittää erityistä huomiota myös nuoren kissan suuhun aina kissan käydessä vastaanotolla, ja puututtava mahdollisiin ongelmiin varhain. Suun ongelmat ovat hyvin yleinen sivulöydös esimerksiksi rokotuksen tai terveystarkastuksen yhteydessä. Mikäli ikenet punoittavat ja ovat vertavuotavat, on kissalle syytä varata nukutuksessa tehtävä suun tarkistus ja puhdistus, olipa se nuori tai vanha.

Juveniili hyperplastinen ientulehdus ja juveniili parodontiitti (Juvenile Onset Hyperplastic Gingivitis, FJHG)

Nuorilla kissoilla voidaan tavata voimakasta ientulehdusta, jonka etiologiaa ei täysin tunneta. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu sitä sairastavilla kissoilla olevan usein aiempi virussairaus. Näitä ovat mm. immunikatovirus (FIV), calici (FCV), herpes (FHV) tai leukemiavirus (FeLv). Juveniilissa ientulehduksessa on samoja piirteitä kuin kissan kroonisessa gingivostomatiitissa, ja solutyypiltään se on lymfoplasmasytäärinen.

Sairaus alkaa tyypillisesti 4-7 kk iässä hampaiden vaihtuessa. Sitä on kuvattu valitettavasti melko rajallisesti kirjallisuudessa. Siihen liittyy voimakkaasti punoittavat ja verekkäät ikenet, joissa on liikakasvua. Liikakasvu muodostaa pseudoientaskuja (>1mm) ja altistaa parodontiitin muodostumiselle. Diagnostiikassa käytetään kliinisen tarkastuksen sekä hammasröntgenkuvauksen lisäksi koepalaa. Suurimmalla osalla kissoista todetaan myös jokin muu sairaustila suussa (syöpymiä, parodontiittia, murtumia), joten huolellinen hammaskartoitus on tarpeen.

Juveniili ientulehdus näyttää olevan yleisempää tietyillä kissaroduilla. Näitä ovat maine coon, abyssinialainen, perisalainen, siamilainen ja somali. Maine cooneilla saattaa olla alttiutta sairauden vakavampaan muotoon, joten erityisesti tämän rotuisten kissojen suun terveys tulee tarkistaa tiheästi pentuiässä.

Oireita juveniilissa ientulehduksessa/parodontiitissa
  • pureskelun vaikeus
  • vertavuotavat ikenet syödessä tai leikkiessä
  • kipu syödessä
  • liikakasvu ikenissä, joka peittää hammasta
  • pahanhajuinen hengitys

Mikäli kissalla on jo myös parodontiittimuutoksia, puhutaan juveniilista parodontiititsta. Tila vaatii aina tiivistä hoitoa eläinlääkärissä, koska aktiivisella hoidolla se voidaan pysäyttää tai ainakin vähentää oireita. Voimakas ientulehdus aiheuttanee kissalle aina jonkin asteista kipua, ja tästäkin syystä sairauden hoito on tärkeää.

Hoidossa tärkeää on luokitella, onko kyseessä jo parodontiitti vai pelkästään ientulehdus – hoito riippuu siitä. Ikenen liikakasvu poistetaan nukutustoimenpiteessä. Toivottomat, kivuliaat ja parodontiitista kärsivät hampaat poistetaan. Kissa kutsutaan hammaskivenpoistoon ja tilanteen tarkistukseen alussa hyvin tiheästi, yleensä 3 kk välein, kunnes sairaus on saatu hallintaan. Joidenkin tutkimusten mukaan paraneminen tapahtuu tyypillisesti noin 2 vuoden iän paikkeilla, mikäli hoito on ollut tehokasta.

Hoito
  • plakin poisto eläinlääkärissä säännöllisesti
  • aktiivinen kotihoito
    • harjaaminen
    • klorheksidiinigeeli
    • rasvahappovalmiste suoraan ikenille kuten 1-TDC
    • (interferonihoito, ei mahdollista Suomessa tällä hetkellä)
  • gingivektomia eli ikenen liikakasvujen kirurginen poisto
  • parodontiittihampaiden poisto
  • kontrollointi

 

Krooninen gingivostomatiitti (Feline Chronic Gingivitis-stomatitis, FCGS)

Osalle kissoista kehittyy pitkäaikainen ikenien ja limakalvojen tulehdus, gingivostomatiitti. Tälle sairaudelle ominaista on suun limakalvojen – myös muiden kuin ikenien – tulehdustila ientulehduksen lisäksi. Diagnoosi vaatii koepalan, ja siinä todetaan tyypillinen lymfoplasmasytäärinen tulehduskuva. Stomatiittimuutokset voivat sijaita poskien, kielen tai suun takaosan limakalvoilla. Sairauden etiologia on osin hämärän peitossa, mutta sen epäillään johtuvan kissan kudosten epänormaalista immuunivasteesta plakin bakteereille. Myös yhteyttä kissavirooseihin kuten calicivirukseen on tutkittu ja yhteyksiä havaittu. Tutkimuksissa on havaittu 95% stomatiittikissoista erittävän calicivirusta verrattuna 25%:iin parodontiittikissoista. FIV-positiiviset kissat näyttäisivät myös olevan muita kissoja alttiimpia sairaustumaan krooniseen gingivostomatiittiin.

Oireita gingivostomatiitissa
  • suun alueen kipu
  • syömisvaikeudet
  • kuolaaminen
  • pään hinkkaaminen huonekaluja/mattoa vasten
  • ruoan tiputtelu
  • narskuttelu
  • apaattisuus
  • haluttomuus hoitaa turkkia normaalisti
  • leuanalusimusolmukkeiden turvotus
  • voimakas ikenien ja suun limakalvojen tulehdus
Diagnoosi

Ennusteen asettamisen kannalta on tärkeä määrittää, rajoittuuko tulehdus vain hampaita ympäröiviin ikeniin ja limakalvoon, vai ulottuuko se myös suun takaosien limakalvoille (kaudaalinen stomatiitti). Kaudaalista stomatiittia sairastavilla kissoilla näyttää olevan muita huonompi ennuste. Eläinlääkäri tutkii suun nukutuksessa ja ottaa hammasröntgenkuvat. Lisäksi kissalta suositellaan tutkittavaksi verinäytteestä peruselinarvot, verenkuva sekä FIV/FeLv -testi. Limakalvomuutoksista otetaan koepalat, ja lisäksi voidaan tehdä viljely calici-viruksen varalta. Tyypillisesti patologi havaitsee koepaloissa plasmasolujen, lymfosyyttien, neutrofiilien sekä makrofagien lisääntyneen määrän.

Hoito

Hoidossa on tavoitteena plakin minimointi aktiivisella kotihoidolla sekä huonojen, toivottomien hampaiden poistot. Valitettavasti konservatiivisella hoidolla, eli hampaiden harjaamisella ja lääkehoidolla on usein rajallinen teho, ja yleensä päädytään laajoihin hampaiden poistoihin jotta tulehdus saadaan hallintaan. Useimmiten poistetaan kaikki kulmahampaiden takaa, mutta toisinaan jopa kaikki hampaat, koska tulehdus on niin laajasti levinnyt. Suurin osa kissoista paranee tällä hoidolla, ennusteen ollessa n. 60-80% täydelliselle parantumiselle. Poistojen lisäksi käytetään kipulääkkeitä ja yleensä myös antibioottihoitoa poistojen yhteydessä, sillä se nopeuttaa kudosten paranemista.

Osalle kissoista jää limakalvoille tulehdus hammaspoistojen jälkeenkin. Tällöin on syytä varmistua, ettei hampaiden juuria ole jäänyt, sillä ne voivat ylläpitää tulehdustilaa. Mikäli tulehdus edelleen jatkuu, voi lääkehoidosta olla hyötyä. Hoitovaihtoehtoina on tulehduskipulääkkeet sekä immunosupressiiviset lääkkeet kuten siklosporiini tai atsatiopriini. Niiden tehosta on kuitenkin vain heikkoa näyttöä. Interferonihoito on myös vaihtoehto joissain maissa, mutta valmistetta ei ole tällä hetkellä saatavissa.

Hoitovaihtoehdot
  • huonojen hampaiden poisto kirurgisesti
  • plakin poisto, aktiivinen kotihoito
  • kivunlievitys, meloksikaami
  • immunosupressiiviset lääkkeet
  • (interferonihoito, ei Suomessa tällä hetkellä)

 

Hammassyöpymät (FORL)

Hammassyöpymät ovat valitettavan yleinen kipua aiheuttava hammassairaus kissoilla. Arvioiden mukaan jopa 70 % kissoista sairastuu hammassyöpymätautiin jossain vaiheessa elämäänsä. Syöpymiä todetaan sekä rotukissoilla että maatiaiskissoilla. Resorptiomuutoksia on todettu jo antiikin ajan kissa-muumioilla, joten tämä sairaus on ollut kissojen keskuudessa jo pitkään.

Hammassyöpymätaudissa (tunnetaan myös nimellä Feline Odontoclastic Resorption Lesions FORL tai Tooth Resorption TR) hammas alkaa tuhoutua tuntemattomasta syystä. Muutokset voivat sijaita ikenien alla, juurten alueella, tai hampaan kruunussa. Yleensä muutos alkaa ienrajasta, ja oireena havaitaan tällöin punoitusta ja verenvuotoa. Muutokset voivat helposti jäädä havaitsematta ilman huolellista hammastarkastusta. Syöpymä voi näyttää myös ikenien liikakasvulta hampaan pinnalla, kun ienkudos yrittää peittää hampaaseen muodostuneen, verta vuotavan reiän. Hammassyöpymädiagnoosin voi tehdä eläinlääkäri hammaskivenpoiston yhteydessä käyttämällä apuna koetinta, mutta syöpymätyypin toteamiseksi ja oikean hoidon suunnittelemiseksi tarvitaan lisäksi hammasröntgenkuvaus.

Suun täydellinen tutkimus anestesiassa sekä hammasröntgenkuvaus ovat oleelliset sairauden diagnosoinnin ja hoitosuunnitelman kannalta.

Syöpymiä on kahta tyyppiä. Tyypin 1 hammassyöpymässä hampaaseen ilmestyy syöpymiä parodontaaliraon säilyessä ennallaan. Tällaisten syöpymien arvioidaan liittyvän suun tulehduksiin ja parodontiittiin, ja niiden ennaltaehkäisyssä huolellinen ja säännöllinen plakin poisto on tärkeää. Koska juuret ovat eheät, hoitona on koko hampaan poisto juurineen.

Tyypin 2 syöpymiin kissoilla on synnynnäinen alttius. Syöpymän syntymekanismia ei tunneta, eikä niihin yleensä liity kuin paikallista ientulehdusta. Näissä tapauksissa syöpymän edetessä hampaiden ja leukaluun välinen parodontaalirako katoaa ja hampaan juuri alkaa korvautua leukaluulla. Juuret ovat usein kokonaan haurastuneet ja luutuneet kiinni leukaluuhun. Tällaisen hampaan hoitona on ns. kruunuamputaatio, jolloin syöpynyt näkyvä osa hammasta sekä kaikki tulehtunut kudos poistetaan, hampaan juuret jätetään, ja lopuksi ien ommellaan kiinni.

Ulkoisesti tyypin 1 ja tyypin 2 hammassyöpymät näyttävät samalta, joten hampaiden röntgenkuvaus on tärkeää oikean hoidon suunnittelemiseksi. Samassa suussa voi olla myös molempien tyyppien syöpymiä.

Kissa jatkaa yleensä syömistä syöpymistä huolimatta. Oireita voi olla vaikea havaita kotona, ellei kissan suuhun rutiininomaisesti katsota. Melko usein omistaja kuitenkin havaitsee merkittävän eron aiempaan sen jälkeen, kun kissan kipeä suu on hoidettu kuntoon. Vanha kissa alkaakin yllättäen leikkiä ja nukkuu vähemmän.

Oireita hammassyöpymissä
  • punoittavat, tulehtuneet ikenet
  • kipu suuta koskettaessa
  • pahanhajuinen hengitys
  • suun raapiminen, suun hinkkaaminen esim. huonekaluja vasten ja pään ravistelu
  • kuolaaminen
  • hampaiden narskuttelu
  • alaleuan vapina
  • heiluvat hampaat tai hampaiden puute
  • lisääntynyt nukkuminen, haluttomuus leikkiä
  • ruoan tiputtelu suusta
  • vähentynyt turkinhoito

Suosittelemme säännöllistä suun tarkistusta eläinlääkärissä ongelmien varhaiseksi havaitsemiseksi. Erityisesti yli 6-vuotiaalle kissalle tulisi tehdä hammaskivenpoisto ja hammastarkastus mielellään kerran vuodessa. Mikäli kissalla on jo todettu hammassairaus, tulee tarkastus tehdä vähintään vuosittain.

Hoito
  • niiden hampaiden kirurginen poisto, joissa on syöpymiä kruunun alueella
  • hyvä plakkikontrolli ja aktiivinen hampaiden harjaaminen
  • vuosittainen hammashoito eläinlääkärissä

 

Parodontiitti

Kuten koirillakin, myös kissoilla tavataan hyvin yleisesti parodontiittia eli hampaan kiinnityskudostulehdusta. Se jaotellaan kahteen kategoriaan: ientulehdus ja parodontiitti. Ientulehdus on helppo tunnistaa punoittavista ja herkästi vuotavista ikenistä. Ientulehdus on parodontiittia edeltävä tila, jolloin sairaus on vielä mahdollista pysäyttää. Tästä syystä säännöllinen hammastarkastus ja hampaiden puhdistus eläinlääkärissä jo ennen isojen ongelmien syntyä on tärkeää ja suosittelemme sitä jokaiselle kissalle vuosittain.

Parodontiittia kissan hampaissa.

Jos kissalla on vasta ientulehdusta ilman parodontiittimuutoksia, se voi parantua hyvällä ja huolellisella plakinpoistolla. Tämä tarkoittaa päivittäistä hampaiden harjaamista kotona sekä yleensä myös vähintään vuosittaista hammashoitoa ja tarkastusta eläinlääkärissä. Hoidon tukena voidaan myös käyttää erilaisia hankaavia tarkoitukseen suunniteltuja purupaloja ja erikoisruokavalioita.

Parodontiitti eli hampaan kiinnityskudoksen tulehdus on etenevä sairaus. Tutkimusten mukaan siitä kärsii jopa 85 % yli 6-vuotiaista kissoista. Sairaudelle voivat altistaa mm. lyttykyonoisuuden aiheuttama hampaiston ahtaus, diabetes mellitus, kissaviroosit sekä immuunokatotaudit, jotka heikentävät elimistön immuunivastetta ja johtavat epänormaaliin vasteeseen plakkibakteereille. Diagnoosi tehdään hammastarkastuksessa tutkimalla hampaat ja mittaamalla ientaskut, ja lisäksi otetaan röntgenkuvat. Hammastarkastuksessa jokainen hammas käydään yksitellen läpi eli kaikki kissan 32 hammasta tutkitaan. Kissoilla tavataan myös aggressiivista parodontiittia, joka alkaa nuorella iällä, joskus jopa alle 1-vuoden iässä. Lue ylempää juveniilista ientulehduksesta ja parodontiitista.

Pitkälle edenneitä parodontiittimuutoksia kissan hampaissa.

Hoito
  • toivottomien, kipeiden hampaiden poisto
  • aktiivinen kotihoito plakin poistamiseksi
    • päivittäinen hampaiden harjaaminen
    • tarkoitukseen suunnitellut makupalat, ruokavalio
    • klorheksidiinigeeli, suuvesi
  • säännöllinen tarkistus ja puhdistus eläinlääkärissä
    • vähintään 12 kk välein

Parodontiittia sairastava kissa saa alkuun suosituksen tulla klinikalle hammashoitoon 3-12 kk välein. Usein käytetään tiheämpää puhdistusväliä (3-6 kk) alussa, kunnes sairaus saadaan hallintaan, ja sen jälkeen jatketaan harvemmin klinikkakäyntejä (12 kk).

Kotihoidon lisäksi tarvitaan siis aina säännöllistä puhdistusta eläinlääkärissä. Tämä johtuu siitä, että vaikka kissa antaisikin harjata hampaitaan kotona, on hyvin epätodennäköistä, että harjaaminen on riittävän tehokasta ja että kaikki pinnat saadaan varmasti puhdistettua. Erityisesti kielen puoli ja kitalaen puoli on vaikea puhdistaa hereillä olevalta kissalta. Se ei silti tarkoita, etteikö hampaita pitäisi kotona harjata – se on tutkimusten mukaan tehokkain yksittäinen tapa ennaltaehkäistä ja hoitaa parodontiittia!

Lisäksi on olemassa koko liuta muita kotihoidon tueksi tarkoitettuja valmisteita ja ruokavalioita. Jos tuote on saanut kansainvälisen eläinten hammashoitolautakunnan (VOHC Veterinary Oral Health Council) hyväksynnän, se on VOHC:n listalla. Ennen ostoa suosittelemme tarkistamaan, että kyseinen tuote löytyy tuolta listalta. Lista löytyy sivulta

http://www.vohc.org/VOHCAcceptedProductsTable_Cats.pdf

 

Kotihoidon tueksi suosittelemme seuraavia
  • hammasharja ja hyvänmakuinen tahna
  • ruoaksi Hill’s t/d – sitä voi käyttää esim 25% oman ruoan lisänä
  • Whiskas Dentabites Cat treats makupalat
  • Feline Greenies Feline treats makupalat

 

Lue myös

 

Klinikan ajanvaraus auki 24/7

Paras ystäväsi saa lempeää hoitoa Pyynikin eläinlääkäreillä Pyynikintorin laidalla.  Tiloihin on mukava tulla palveltavaksi, myös isomman lemmikin kanssa. Ilmaista paikoitustilaa on kadunvarsilla ja julkisilla kulkuneuvoilla kuten Nysse ja Ratikka pääsee melkein ovelle.

Mikäli et tiedä mikä lemmikillä on, hätä on akuutti tai et löydä ajanvarauksesta aikaa, voit aina soittaa meille 03-389 1010

Isommat toimenpiteet, leikkaukset ja hammasoperaatiot varataan aina puhelimitse numerosta 03-3891010 oikeanlaisen ajanvarauksen sekä ohjeistuksen varmistamiseksi.

Varaa aika Soita

Katso myös  hinnastomme ja palvelumme.